Jos hip-hopilla on perustuslaki, syvällä sen syvyyksissä varmasti on lauseke, joka määrittelee, että jos saavutat tietyn tason menestystä, sinun on tehtävä joululaulu. Osa syystä siihen, miksi "jouluräppikappale" -troppi on niin kestävä, on se, että se antaa räppäreille mahdollisuuden käyttää lomasesonkia aseena ylivoimaisen machon ja kerskailun vähentämiseksi, joka usein toimii gangsterirap-hahmon selkärankana, samalla kun he myös nauttivat siitä - mitä tekee räppäri kuten Jim Jones, kun hän tunkeutuu joulupartillesi, jos ei tuoda vaaraa lomaan, joka monin tavoin määrittelee kansamme puhdistettuja, kapitalistisia impulsseja?
Oli muutama jouluräppikappale, jonka halusin sisällyttää tähän luetteloon, mutta valitettavasti niitä ei ole julkaistu vinyylillä - “Ghostface Xmas” ja Lomien Ying ja Yang, katson teitä kahta - mutta jos haluat viihdyttää pikku serkkusi ja kauhistuttaa vanhempiasi soittamalla vinyylin tänä jouluna, tämä lista on hyvä johdanto. Olisi epäoikeudenmukaista sanoa, etteivät nämä kappaleet ole kestäneet hyvin, koska niitä ei alun perinkään oltu tarkoitettu hyviksi - Snoop Doggilla ei ollut illuusioita siitä, että “Santa Claus Goes Straight to the Ghetto” ei ollut verrattavissa hänen Dr. Dre'n The Chronic -kappaleisiin - mutta se ei tarkoita, etteivät ne olisi kaikki viehättäviä, alkuperäisiä ja helvetin hauskoja.
Hauska fakta: Eazy-E:n ensimmäinen N.W.A:n jälkeinen julkaisu päättyy mahdollisesti kaikkien aikojen satunnaisimpaan kappaleeseen: “Merry Muthafuckin’ Christmas,” Eazy:n versio “Jingle Bells” kappaleesta, jonka tuottivat pari tanskalaista valkoista tyyppiä ja joka on myös 17-vuotiaan will.i.am:n ensimmäinen tallennettu rap-esitys. Kyllä, se will.i.am, joka on Black Eyed Peasin jäsen. Viime vuonna, kappale julkaistiin uudelleen festiivisenä, punaisena seitsemän tuuman singlenä Record Store Day -päivänä, yhdistettynä upeasti nimettyyn kappaleeseen “N––az My Height Don’t Fight.”
Toinen hauska fakta: OutKastin ensimmäinen kaupallisesti julkaistu single oli “Player’s Ball,” sielukas joulurap, jossa on etelänmakuinen kulkuskellojen säestys ja bassolinja, joka on sulavampi kuin munatotilikka. Vaikka kappale ilmestyi alun perin osana A LaFace Family Christmas -kokoelmaa, jonka koostivat Babyface ja L.A. Reid:n levy-yhtiö LaFace (et ehkä nähnyt tätä tulevan), kappale löysi oman elämänsä –– erityisesti sen musiikkivideon julkaisun jälkeen, jonka ohjasi itse Puff Daddy. “Monet eivät tajua, että ohjasin OutKastin ensimmäisen videon,” sanoi itseään tyytyväinen Puff samalla siemaillen Cirocia dokumentissa The Art of Organized Noise. “Minä tiedän sen, koska varmistun, että kerron siitä lapsilleni joka päivä.”
Älä tuomitse ennen kuin katsot musiikkivideon kappaleeseen “Santa Claus Goes Straight to the Ghetto,” jossa Snoop Dogg pukeutuu joulupukiksi ja ajaa ’64 Chevroletta yön taivaalla mukanaan Daz Dillinger, Nate Dogg, Bad Azz ja Tray Dee. Julkaistu vuonna 1996, Christmas on Death Row voi nojata paljon Death Row:n B-tiimiin –– Danny Boy, levy-yhtiön puoliksi tuntematon R&B-koukkujen mestari, joutuu kantamaan liian paljon tässä –– mutta albumin kannattaa ostaa jo pelkästään kannen takia, jossa ikoninen Death Row Records:n maskotti on pukeutunut joulupukiksi.
Kaikella kunnioituksella Jim Jonesin A Dipset Xmas -albumia kohtaan, tämä lomahiphop Master P:n uskomattoman tuotteliaalta No Limit Records:lta on ehkä aidosti nautittavin kokoelma gangsta-joulurappia, joka koskaan on julkaistu. Vuoden 1994 levy menestyy samasta syystä, mistä suurin osa levy-yhtiön pre-New Orleans -päivien levyistä menestyi: levy-yhtiön tinkimätön sitoutuminen mafiamusiikkiin ja Master P, joka tulee pelastamaan kappaleen karismallaan aina kun energia uhkaa laskea. Nimikkoraita on aidosti hieno rap-balladi, kun taas “Jackin’ for the Holidays” löytää Master P:n Grinchinä ryöstämässä taustoja, ja “Christmas in the Ghetto” onnistuu olemaan sekä surullinen että hassu samaan aikaan.
Aivan kuten OutKast, Kurtis Blow:n debyyttisingle oli joululaulu. Mutta toisin kuin OutKast, Kurtis Blow:n vuoden 1979 loma-hitti kuulostaa epäilyttävän samalta kuin Queen:n “Another One Bites the Dust,” joka julkaistiin vain vuotta myöhemmin. Kurtis katkaisee jonkin sanomassa, “Twas the night before Christmas” sanoen, “Hold it now… hit it!” Tämä samplattiin vuosien varrella Beastie Boysista J. Dilla:an ja Dream Theateriin, koska Kurtis Blow oli niin siisti. Soitin tätä kappaletta PALJON yliopistoradioasemallani, mutta koskaan en itse asiassa joulun aikana, koska se olisi ollut sitä, mitä valtion ohjaama aivopesuleirini/kasvatuslaitokseni olisi halunnut.
Voi, jospa Jim Jonesin joululevy A Dipset Xmas olisi vinyylillä! Mikä iloisa lista tästä tulisikaan. Vaikka Dipset:n päällikön levy-yhtiö Koch Entertainment teki kohtalokkaan virheen jättämällä julkaisematta “Ballin’ on Xmas” singlenä –– ei ollut mitään keinoa, että joululaulu, jossa oli mukana Stack Bundles, ei nousisi ykköseksi –– he lisäsivät kuitenkin kappaleen B-puolelle “We Fly High (Remix)” 12-tuuman singleä. Jos muistat, tuo remix sisälsi Baby:n, Jermaine Dupri:n, T.I.:n, Young Dro:n ja ei ketään muuta kuin Puff Daddy:n… JOKA MYÖS OHJASI OutKast:n “PLAYER’S BALL” -MUSIIKKIVIDEON. Puff Daddy, todellakin joulu-rappisinkkujen välillisten yhteyksien titaani.
David Banner on sankari monista syistä, mutta muun muassa siksi, että hän muunsi “Carol of the Bells” -kappaleen crunk-kappaleeksi (Ying Yang Twins yritti tätä samaa temppua muutamaa vuotta myöhemmin, vähemmän menestyksekkäästi). Kappale ilmestyi sekä Banner:n MTA2: Baptized in Dirty Water -albumilla, että hänen “Crank It Up” -singlen toisella puolella, joten vaihtoehdot tämän kappaleen hankkimiseksi vinyylinä ovat käytännössä loputtomat.
Jätä se Rick Rubin:in ja Run DMC:n tehtäväksi luoda ensimmäinen suuri joulurap-kappale –– joka on järkevää, sillä he olivat niitä tyyppejä, jotka loivat monet ensimmäisistä todella suurista hip-hop-hetkistä. Kappale ilmestyi, yhdessä sellaisten ei-hip-hop-toimijoiden kanssa kuten Bruce Springsteen ja Eurythmics, ainoana hip-hop-panoksena A Very Special Christmas -kokoelmalle vuonna 1987, jolla oli kansikuvana Keith Haringin taidetta, koska 80-luku oli niin siisti.
Stones Throw -imperiumin johtaja Peanut Butter Wolf on tunnettu joulun ystävä, joten on aivan loogista, että hän kokoaisi kokoelman, jossa on harvinaisia, erikoisia ja kiistatta napakoita joulukappaleita. Henkilökohtainen suosikkini on Bruce Haak:n “I Like Christmas,” jossa syntikka- ja vocoder-pioneeri –– ja erittäin aikainen Def Jam:n signaatti –– laulaa hunajaisesti vocodereiden kautta kappaleensa siitä, miksi hän tykkää joulusta. Mukana on myös 69 Boyz ja Quad City DJs:n “What You Want for Christmas,” joka on paras koskaan tehty Miami Bass -joululaulu.
Tämän joulurap-singlen nimi on hieman harhaanjohtava –– mitä oikeasti tapahtuu, on se, että joulupukki alkaa räppiä, mutta Treacherous Three keskeyttää hänet, valittaa kuinka pihi hän on, ryöstää hänen rahansa ja kertovat hänelle että jos hän palaa heidän naapurustoonsa ensi vuonna, hänet tapetaan. Seuraava säkeistö sisältää Treacherous Three:n valituksia lahjoistaan vanhemmilleen. Kappale jatkuu kuusi mahtavaa minuuttia käyttäen ilkikurista huumoria nostaakseen esiin pohdintoja luokkaeroista vuoden ihanimpaan aikaan.
Drew Millard asuu koiransa kanssa Pohjois-Carolinassa. Hänen lempielokuvansa on Wayne's World.
Exclusive 15% Off for Teachers, Students, Military members, Healthcare professionals & First Responders - Get Verified!