VMP-haastattelu Jim Jamesin kanssa My Morning Jacketista

kuva kautta Relevant Magazine

VMP: Hei Jim, sinulla on ollut valtava ura tähän asti, joka kattaa useita erilaisia projekteja, ja voin kuvitella, että pitkään luominen on sekä elvyttävää että tyhjentävää. Millaisia vaikutuksia työlläsi on ollut sinuun? Miten se on muovannut sinua ihmisenä?

Jim James: Tunnen, että elämä on työtä ja työ on elämää... joten kaikki, mitä minulle on tapahtunut, on heijastunut työhöni, kun taas työ myös saa asioita tapahtumaan todellisessa elämässä ja unissa sekä muissa maailmoissa. Se on kuin jokin ympyrämäinen labyrintti, jota en täysin ymmärrä. Elän musiikkia ja ajattelen sitä koko ajan... aina hyppään eri kylpyhuoneisiin äänittämään mieleeni juolahtaneita ideoita matkapuhelimen äänimuistioon. Tunnen, että tuo purkautumisen kanava on niin hieno lahja, ja olen niin iloinen, että se löysi minut nuorena. Tai ehkä minä löysin sen? Tunnen, että se on mahdollista kenelle tahansa - meillä kaikilla on jokin erityinen asia, joka kutsuu meitä, ja on hyvä kuunnella ja löytää se, mikä on eri jokaiselle, mutta silti sama. Nykyään, kun näen lapsen alkavan löytää sen itselleen - olipa kyseessä musiikki, urheilu, taide tai mikä tahansa - se antaa minulle toivoa universumille. Luulen, että se on avain elämään. Löytää se tietty asia, joka täyttää sinut ilolla ja tarkoituksella - hyvää työtä. Sitten tee työtäsi.

VMP: Millainen on suhteesi Louisvilleen, KY? Vaikka sanonta, että kukaan profeetta ei ole tervetullut kotikaupunkiinsa, ei näytä täysin pätevän sinuun, onko tuo suhde kuitenkin jotenkin monimutkainen?

Jim James: Rakastan Louisvillea. Se on se kampi, josta elämäni levy pyörii. Tämä on koti. Meillä on täällä joitakin maapallon parhaista ravintoloista. Tällä hetkellä täällä on hienoa energiaa, paljon upeaa taidetta, uusia levykauppoja ja ihmisiä, jotka yrittävät tehdä maailmasta paremman paikan.

Suhde voi todellakin olla monimutkainen... mutta tunnen, että hyvät asiat voittavat huonot, ja ystävien ja perheen voima on jotain, josta olen niin iloinen.

VMP: Mitkä ovat nykyiset pääinspirationsi henkilökohtaisesti tai musiikillisesti? Miten ne ovat muuttuneet vuosien varrella, jos ovatkaan?

Jim James: Olen inspiroitunut, kun näen ihmisten elävän unelmaansa ja luovan jotain positiivista maailmalle. Se saa minut haluamaan mennä mukaan ja alkaa sekoittaa asioita, luoda uusia elämänmuotoja. Yritän olla inspiroitunut jostakin päivässä - esimerkiksi tänään löysin täydellisen pienen linnunmunan maasta. Ja se oli niin kaunis ja niin täydellinen ja niin uusi täynnä mahdollisuuksia, mutta myös niin surullinen, koska se oli pudonnut pesästä - koskaan hautomatta. Siellä on koko universumi juuri siinä - no, ainakin yksi tapa, miten asiat voivat sujua - siellä on luomisen kauneus... mutta kukapa tietää, kuinka kauan se kestää?

VMP: Onko olemassa aiheita, kysymyksiä, muistoja tai kokemuksia, joita et ole vielä kirjoittanut, mutta toivot vielä käsitteleväsi tulevassa työssäsi?

Jim James: Kyllä tietenkin. Tunnen, että minulla on ollut onni kokea niin monia seikkailuja niin monien maagisten ihmisten kanssa... jossain jossain toivoisin voivani kirjoittaa siitä kaikesta... mutta on niin monia hetkiä ja ideoita ja lankoja... etten koskaan pääse niistä kaikkiin - en usko, että kukaan saisi tai voisi, koska elämä on niin lyhyt, luulen, että siksi seuraava elämä on olemassa? Rakastan todella Erykah Badu -kappaletta "Next Lifetime", ajattelen sitä paljon, koska on niin monta tietä... loputtomat tiet, joita rakkaudessa, työssä ja elämässä VOISIMME kulkea, mutta meidän on tehtävä valintoja - näin ollen on tiettyjä teitä, joille emme voi mennä, vaikka ne voisivatkin olla kiehtovia meille... luulen, että siksi seuraava elämä on olemassa? Näemmehän seuraavassa elämässä?

VMP: Vaihtamalla aihetta hetkeksi, mitkä ovat ajatuksesi vinyyleistä, erityisesti viimeisen nousun myötä? Teetkö albumejasi vinyylit mielessäsi?

Jim James: Rakastan todella vinyylejä - kyllä, teemme edelleen "albumeita", joita haluamme ihmisten kokevan kokemuksena. Siinä on jotain niin voimakasta jakaa se ystävien kanssa. Minulla on hieno kokoelma. Vinyyli on jotain niin todellista tässä nollien ja ykkösten maailmassa... jotka ovat myös realistisessa mielessä... Rakastan nollien ja ykkösten maailmaa matkustaessani ja olen niin iloinen, että se on olemassa, jotta voin soittaa mitä tahansa musiikkia haluan milloin tahansa. Mutta kun olen kotona tai hengailen ystävien kanssa, vinyyli on niin voimakasta - se kokemus, että pidät sitä kädessäsi ja tiputat neulankin, se on niin todellista, ja jos kävelet levysoittimen ohi liian kovaa, se HÄIRIINTYY ja neula hyppää, ja se on todella todellinen asia.

VMP: Onko sinulla henkilökohtaista vinyylikokoelmaa? Jos on, mitkä levyt kokoelmassasi ovat sinulle tärkeimpiä?

Jim James: Kyllä, minulla on tonnikaupalla levyjä. Ennen kuin Light in the Attic julkaisi "Satan Is Real" -levynsä uudelleen, sen löytäminen vinyylinä oli vaikeaa, mutta Carl löysi minulle yhden Saksasta Stetson Cowboy Hat Co. -yhtiöstä - jokin promo-levy ja vinyyli on NIIN ohut, että se lepää tuulessa. Mutta se kuulostaa silti upealta ja arvostan sitä ja Yma Sumac 10-tuumastani.

VMP: Jos kohtaisit kadulla kymmenen vuotta sitten olleesi itsesi, mikä tekisi vaikeaksi, että Jim James tunnistaisi nykyisen version? Ja missä/kenessä toivot Jim Jamesin olevan 20 vuoden päästä?

Jim James: Se on hyvä kysymys. On niin monia asioita, joita olen tehnyt, ja niin monia versioita itsestäni, joita olen ollut, joita en ymmärrä... mutta ytimeltään olen silti sama minä. Luulen, että yksi elämän suurimmista asioista on se, että meillä on jatkuva mahdollisuus luoda itsemme uudelleen ja parantaa itseämme. Levyn tekeminen on outoa, koska se on kuin jättäisit taakseen pieniä aikakapseleita koko ajan, ja joskus sinun on kaivettava yksi esiin ja kuulet sen ja mietit: "woah, muistan tuon kaverin! mitä helvettiä hän ajatteli!?" niin outoa, koska siihen aikaan kaikki vaikutti oikealta tai järkevältä jollain tavalla. Ainakin musiikillisesti. No, elämän kaikissa osa-alueissa olen tehnyt monia virheitä... mutta yritän kovasti olla hyvä voima, enkä vahingoita ja yritän pitää hauskaa ja seikkailla ja rakastaa sekä yritän kovasti oppia virheistäni, ja tiedän, että jossain on jokin voima, joka tietää, että yritämme kaikki vain tehdä parhaan mahdollisen sen kanssa, mitä meille on annettu. Ennen en uskonut tähän - ajattelin, että se oli roskaa - tämä käsitys siitä, että kaikki tekevät parhaan mahdollisen, koska ajattelin "hei, tämä kusipää sarjamurhaaja voisi tehdä paremmin!" mutta sitten opin, että se on totta. Kaikki tekevät vain parhaan mahdollisen. Joten teen parhaan mahdollisen ja polvistun suihkussa öisin ja rukoilen, että tuleva Jim somehow tekee jopa parempia asioita ja oppii kohtelemaan itseään ja muita sekä maailmaa yhä paremmin ja paremmaksi ja toivon, että hänestä tulee fiksumpi ja luovempi, mutta tiedän, että päivän päätteeksi hän tekee vain parhaan mahdollisen, ja jonain päivänä kaikki erilaiset minä kohtaa NYE:n poloneesissa universumin lopussa ja me pidämme konferenssin siitä, kuinka me teimme, kuinka me menemme ja kuinka voimme tehdä sen vielä paremmin.