VMP-haastattelu Jeff Tafollan kanssa, Saddle Creek Records

kuva Saddle Creekin kautta

VMP: Mikä on tittelisi/roolisi ja mitä teet Saddle Creek Recordsilla?

JT: Minulla ei ole titteliä. Kenelläkään täällä ei oikeastaan ole. Olen ollut täällä 12 vuotta ja hoidan lisensointeja elokuviin ja TV-ohjelmiin, mainoksiin, videopeleihin, opiskelijaelokuviin ja sellaiseen. Olen tehnyt paljon uusia medioita. Olen hoitanut lehdistöyhteyksiä, palkannut tiedottajia ja sellaista, ja myös yleistä levy-yhtiön hallintoa. Rakastan kaikkea tätä.

VMP: Miten päädyit mukaan Saddle Creekiin alun perin?

JT: Synnyin ja kasvoin Omahassa, mutta päädyin mukaan yksinkertaisesti olemalla ystäviä kaikkien kanssa. Kun menin yliopistoon, aloin järjestää konsertteja pienessä Kearneyn kaupungissa Nebraskassa, koska siellä ei tapahtunut mitään ja hauskanpitoon piti keksiä omia keinoja. Toimin muutamien omahalaisten kanssa ja päädyin varaamaan keikkoja Spoonille, The Wrensille, Cursivelle ja The Faintille.

VMP: Saddle Creekillä on maine ”The Bright Eyes -levy-yhtiönä”, mutta se on selvästi paljon muutakin. Miten luulet tämän käsityksen kehittyneen, erityisesti sinä aikana kun olet ollut siellä?

JT: Viiden viime vuoden aikana meillä on ollut vain yksi Bright Eyes -julkaisu, joten teemme paljon muutakin. Olemme laajentuneet, mutta meillä on edelleen paljon bändejä, jotka ovat Omahasta. Meillä on myös bändejä ympäri maata ja joitain Kanadassa. Julkaisemme vuodessa viidestä kymmeneen levyä.

VMP: Mitä tulossa olevia julkaisuja odotatte eniten?

JT: Meillä on hiljainen kausi nyt ja loma-ajan välillä, mikä on melko standardi useimmille levy-yhtiöille. Mutta sen jälkeen meillä on paljon levyjä, joita emme ole vielä julkistaneet. Voin antaa joitain yleisluonteisia tietoja—Icky Blossoms…The Mynabirds…Big Harp…Meillä on myös pari uutta kiinnitystä, joita emme ole aivan valmiita julkistamaan.

VMP: Kerro vähän enemmän Saddle Creekin toimintajärjestelmästä.

JT: No, ei monilla levy-yhtiöillä ole levykauppoja! Meillä on toimistotila täällä [Omahassa] ja fyysinen jakelu, Alternative Distribution Alliance. He varastoivat ja jakelevat suuren osan tavarastamme, ja meillä on myös joukko jakelijoita ulkomailla. Mutta tiedäthän, vinyylejä täytyy painaa niin suuria määriä, ettei niitä voi vain lähettää kaikkia sinne. Joten varastoimme ylimääräiset vinyylit varastoomme, joka on yhteydessä kauppaan ja melkein yhteydessä toimistoon. Tapahtumapaikka The Slowdown on tavallaan siinä välissä.

VMP: Ai niin! Ja silläkin on yhteys Saddle Creekiin, eikö?

JT: Rob [Nansel], Saddle Creekin omistaja, on Slowdownin ja koko tämän kehitysprojektin osaomistaja—tämän puolikkaan korttelin, johon kuuluu myös Urban Outfitters ja Blue Line Coffee sekä joitakin asuntoja. [Tämä kehitysprojekti] kesti todella kauan, mutta muutimme toimistotilaan keväällä 2007.

VMP: Miksi luulet, että vinyylilevyjen suosio on kasvussa?

JT: Levymyynti on laskussa, mutta vinyylien myynti on nousussa, mikä kertoo minulle, että ihmiset, jotka todella välittävät fyysisestä tuotteesta, haluavat sen olevan merkityksellinen. Levyt ovat arkistoitavia, joten niin kauan kuin säilytät ne oikein, käsittelet niitä hyvin ja pidät puhtaana, ne kestävät käytännössä ikuisesti. Joten luulen, että se on osittain se, mutta on myös ilmeisiä asioita, kuten suuremmat kuvitukset, rajoitetut painokset ja paremmat pakkaukset. Vinyylivärien kehitys on myös ollut pitkä. Joillekin ihmisille myös levyn soittamisen kokeminen ilman häiriöitä, joita tulee puhelimesta tai tietokoneesta, on tärkeää.

VMP: Oletko keräilijä?

JT: Kyllä, olen varmasti. Minulla on paljon levyjä, koska olen kerännyt niitä melkein 20 vuotta, mutta en tavoittele ensimmäisiä painoksia tai uskomattoman harvinaisia levyjä. Kuuntelen vain levyjä, joista pidän. En etsi levyjä internetistä. En halua, että eBay-ilmoitus ilmoittaa, että levy, jonka olen aina halunnut, on nyt saatavilla!

VMP: Mikä on ensimmäinen levy, jonka muistat ostaneesi?

JT: Oh, hmm. En tiedä! Voin kertoa, että ensimmäinen levy, joka minulla oli lapsena, oli yhteinen levy isoveljeni kanssa. Ensimmäinen levyni oli Michael Jacksonin Thriller ja sitten saimme Footloosen soundtrackin. Melko yleisiä levyjä 1980-luvun puolivälissä.

VMP: Mitä levylautasellasi on nyt? Tai mitä soitit viimeksi?

JT: Viimeinen asia, jonka soitin eilen yöllä levysoittimellani, oli Neil Youngin Live at the Cellar Door. Se on mahtava. Se oli juuri silloin, kun hänestä tuli iso nimi ja se oli ensimmäinen kerta, kun hän soitti joitakin kappaleita levystä After the Gold Rush livenä. Melko uskomatonta… Siirsin kaikki levyni kaksi yötä sitten huoneesta toiseen, mikä osoittautui suuremmaksi työksi kuin muistin sen olevan. Minulla oli paljon kuunneltavaa, ja se oli yksi niistä!

Hilary Saunders kirjoittaa asioita, usein musiikista. Seuraa häntä Twitterissä @Hilary_Saunders.