Wilcon ympärille on muodostunut tietynlainen mytologia. Heitä tunnetaan Chicago-yhtyeenä, joka popularisoi indie-musiikin. Heistä on tehty kiistanalainen dokumentti samaan vuoteen, jolloin he julkaisi kaupallisesti menestyneimmän ja kriitikoiden ylistämän levynsä, Yankee Hotel Foxtrot. He jopa järjestivät oman musiikkifestivaalinsa, Solid Soundin. Bändin johtaja Jeff Tweedy on itse tullut synonyymiksi "isärockille", sillä Wilcon viimeisimmät albumit ovat vaeltaneet tästä suuntautumisesta, kuten myös kirjoittamalla ja äänittämällä albumin poikansa Spencerin kanssa sopivasti nimetyssä ryhmässä Tweedy.
Kuitenkin ennen kuin Wilcoista tuli kestävä vaihtoehtomusiikin majakka, julkaistiin A.M., Sire/Reprise-levymerkiltä vuonna 1995. Debyyttisingle "Box Full Of Letters" johdatti levyn käännettävällä rock and roll -saundillaan, joka naamioi eroamista. Myöhemmin julkaistu "Casino Queen", joka nykyisin on vakiokappale Wilco-esityksissä, sisältää viulusoolon, jonka nykyinen kitaristi Nels Cline taitaa tänä päivänä täysin.
Kuitenkin A.M. sai julkaisuhetkellään keskinkertaisia arvosteluja ja myyntejä. Itse asiassa LP:llä oli riitaisat juuret. Tweedy esiintyi alun perin laulaja/lauluntekijä Jay Farrarin kanssa vaihtoehtomusiikkiryhmä Uncle Tupelossa ennen Wilcon muodostamista. Kaksi nuorta muusikkoa tapasi englannin tunnilla Belleville West High Schoolissa vuonna 1981. Rumpali Mike Heidornin kanssa trio julkaisi debyyttinsä vuonna 1990, No Depression. Levyn nimi viittaa Carter Familyn kappaleeseen ja se yhdistää jotenkin perinteistä folkia, punk-rytmejä, harmonioita ja lehmänkelloja. Myös siitä on tullut oma perinnöksi tunnustettu levy.
Farrar toimi itse asiassa pääasiallisena lauluntekijänä Uncle Tupelossa, joten kun bändi hajosi vuonna 1994, useimmat fanit odottivat innokkaasti Farrarin uutta projektia, Son Voltia. A.M., joka julkaistiin vain hetkeä ennen Son Voltin paljon suositumpaa debyyttiä Trace, nähtiin yleisesti Tweedyn versiona Uncle Tupelo -yhtyeen jatkumisesta. Totuuden nimissä se edusti Tweedyn ja Farrarin välistä kilpailua.
A.M.:n kuunteleminen tänään paljastaa todellakin kaikki nämä vaikutteet. On outoa, että se julkaistiin samaan aikaan kuin Pavementin Wowee Zowee, Sleater-Kinneyn debyytti tai jopa Elliott Smithin itsenäinen LP. Nämä albumit erityisesti heijastavat sitä, mitä näiden artistien ympärillä tapahtui - grungen popularisoituminen, riot grrrlin alku ja emo-folkin alkutaipaleet. Mutta A.M. ei ole aivan vaihtoehtoista rockia. Se ei oikein sovi samalle listalle sen kanssa, mitä nykyään pidämme genren johtajina kuten R.E.M. (college rock), Radiohead (experimental), Blur (Britpop) ja muiden.
Pikemminkin A.M. näyttää katsovan taaksepäin yhtä paljon kuin se ennustaa Wilcon tulevaisuutta. Jopa Top 40 -radiohomage levyn nimessä ja kansitaiteessa, levy miettii historiaansa. Uncle Tupelolta Wilco lainailee vaihtoehtomusiikin genre-etikettiä. Pedal steel -kitarat ja perinteinen bluegrass-tyylinen soitinmusiikki sekoittuvat tavanomaiseen kitararumpu-basso -rokkibändi -kokoonpanoon. Kappaleet kuten twangy "Pick Up The Change" ja banjo hoedown "That’s Not The Issue" korostavat näitä country-juuria. Tuohon aikaan Rolling Stone jopa vertasi A.M.ia '60-luvun folk rock -ikoneihin kuten Gram Parsons ja Neil Young. Ja vielä kauempaa taaksepäin, Uncle Tupelon vaikutukset, kuten Grand Ole Opry -tason Hank Williams, kuuluvat balladeissa kuten "It’s Just That Simple." Kappale, joka on ainoa Wilco-kappale, joka on kirjoitettu basisti/multi-instrumentalisti John Stirrattin toimesta, seuraa sydänsurua ja pedal steel -surumielisyyttä syvistä kappaleista kuten "I Can’t Help It (If I’m Still In Love With You)."
Kuitenkin Wilcon nyt yhdeksän levyn diskografian konteksteissa A.M. on täysin looginen alku. Tweedyn karhean, alkoholin ja kannabiksen kuluttaman vokalin spotlight on tietysti yhtyeen äänen yksi kohokohdista. Ja bändin kokeiluhenkisyys näiden vaikutteiden yhdistämisessä alun perin näyttää ennustavan, miten Wilco voisi siirtyä kunnianhimoisesta kaksois-LP:stä, kuten Being There, Woody Guthrie -kansiversioihin Billy Braggin kanssa Mermaid Avenue -sessioissa, tai blues-rock-tyylisestä improvisoinnista aliarvostetulla Sky Blue Sky -albumilla aina hyväsydämisiin teollisuuden valtiaisiin, jotka rikkovat järjestelmää julkaisemalla uusia albumeita kuten Star Wars yön aikana ilmaiseksi. A.M. aloitti bändin mytologian, mutta kuin useimmissa kansantarinoissa, sen juuret ulottuvat vielä syvemmälle.
Exclusive 15% Off for Teachers, Students, Military members, Healthcare professionals & First Responders - Get Verified!