Se tapahtuu joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin. Koko osa paikallisesta levykaupasta on vallattu joulualbumien laatikoilla, jotka ovat selvästi pölyisiä 11 kuukauden piilottelun jälkeen kellarissa. Dollari laatikoita tulvii Firestone joulualbumeilla, jotka ovat itsessään täynnä juhlavuutta Bing Crosbyn, Leonard Bernsteinin ja Mormonin Tabernacle Choirin esityksistä. Jos olet laskenut, ja miksi et olisi, niin nyt on saatavilla seitsemän(!) erilaista versiota Now That’s What I Call Christmas! kokoelmasta. Ehkä saat inspiraation etsiä autosi lattiasta sitä kulunutta kappaletta The O.C. Mix 3: Have a Very Merry Chrismukkah.
Joulumusiikki on pääasiassa tyhjää jatkoa joidenkin kauden kaupallisten aspektien kaikkein häiritsevimmälle puolelle. Pahimmillaan se on myymälämusiikkia, joka tarkoittaa impulsiivista ostamista yhdessä inkiväärioluen kanssa, joka energisoi viime hetken lahjakauppoja. Se on vain täytettä keskinkertaisille esiintyjille, jotka toivovat saavansa kauden lopun taloudellista vilinää, joka yhdistyy kutittaviin vihreisiin ja punaisiin neuleisiin, jotka ovat aina yhden koon liian pieniä.
Mutta... sen ei tarvitse olla näin. Jos tiedät mistä etsiä, on olemassa joukko erinomaisia joululahja-albumeita, jotka voivat tuoda helinää lahjasukkaan ja jopa piristää joulua heinäkuussa. Toki on olemassa muutama albumi, joista kaikki voivat olla samaa mieltä, nimittäin Vince Guaraldin katkeraa A Charlie Brown Christmas ja Phil Spectorin A Christmas Gift for You from Phil Spector, mutta mihin käännyt, kun ne ovat polttaneet reiän musiikkikokemuksesi sieluun vuosikymmenten ylipelin jälkeen? Me autamme sinua.
Freak-yhdistäjille on A John Waters Christmas, puoli tuntia kimallusta sisältäviä outouksia, jotka on kuratoitu kulttielokuvan ohjaaja John Watersin henkilökohtaisesta jouluinnostuksistaan. Watersin joulupartyt Baltimoreissa ovat aito kuuma lippu (hänen joulukorttinsa ovat myös arvoisia), joten olet hyvissä käsissä alusta alkaen. Monipisteisinä hittinä kuten "Fat Daddy", Tiny Timin legendaarisesti korkealla äänellä esittämä "Rudolph the Red Nosed Reindeer", viehättävä doo-wop "Christmas Time Is Coming (A Street Carol)", proto-kwanzaa "Santa Claus Is A Black Man" ja positiivisesti ikimuistoinen funk Big Dee & Little Irwinin "I Wish You Merry Christmas", A John Waters Christmas on helppo hankinta psykedeliasta piilotettujen kaakaomukien juomiseen kodin äärellä.
Jos etsit vielä kauemmas kuin John Watersin kokoelma, sinun tulisi perehtyä suorastaan viehättävään American Song-Poem Christmas -albumiin. Aloittelijoille “song-poems” olivat seurausta tavallisten ihmisten, kuten sinun ja minun, kirjoittamista sanoituksista, jotka lähetettiin enemmän tai vähemmän huolettomille yrityksille, jotka muuntivat sanat lauluksi, joka sitten painettiin vinyylille. On olemassa kokonainen joukko levykeräilijöitä, jotka etsivät näitä vaikeasti löydettäviä outoja uniikkeja levyjä, mutta onneksi Bar/None Records julkaisi melko erinomaisen antologian joistakin parhaiten esimerkeistä lajissa, ja levy teki joulukaudesta inspiraation lähteenä jatkolle, jonka alaotsikko on "Daddy, Is Santa Really Six Foot Four?" Jos olet kyllästynyt kuulemaan samoja lauluja yhä uudestaan ja uudestaan missä tahansa tavaratalossa, jossa teet viime hetken ostoksia, niin tunti kuten "Santa Came On A Nuclear Missile", "Maury", "The Christmas Mouse", "How Do They Spend Christmas In Heaven", "Randy", "The Li'l Elf" ja "The Rocking Disco Santa Claus", joita ihmiset ovat kirjoittaneet eri mielentiloissa, pitäisi herättää kiinnostuksesi tätä levyä kohtaan.
Jos hyvän kokoelman mittari on se, että se toimii myös historiallisena asiakirjana, tuoden harvinaisia musiikkiaarteita massatuotettuun digitaaliseen aikakauteen, jotta niitä voisi arvostaa muuten tietämättömät massat, niin Dust-To-Digital tekee Jumalan työtä. Heidän ainoa (toistaiseksi?) kausikokoelma, Where Will You Be Christmas Day?, elvyttää pitkään unohtuneita 78-levyjä nimiltä, jotka ehkä tunnet, kuten Leadbellyn “Christmas Is A-Coming”, Bessie Smithin “At The Christmas Ball” tai Lightnin' Hopkinsin “Happy New Year”, sekä tusinan verran harvinaisia kappaleita kuten Cotton Top Mountain Sanctified Singers, Fiddlin' John Carson & His Virginia Reelers, McKinney's Cotton Pickers, Alabama Sacred Harp Singers, ja he jopa heittävät pari “vauva jeesusta seimessä” saarnaa lisää.
Kuitenkin kun puhutaan epätavanomaisesta joulumusiikista, niin krystallien kuningas ja isäntä on Stones Throw Recordsin 2007 kokoelma nimeltä Peanut Butter Wolf Presents Badd Santa - A Stones Throw Records Xmas. Se ei ole läheskään yhtä koherentti kuin edellä mainitsemani albumit, mutta kokoelman toimittaja, nimikkolevy-yhtiön pää, Peanut Butter Wolf, tekee niin outoja päätöksiä ohjelmistossaan, että se on syytä purkaa tarkemmin.
Sen mukaan, mitä olen havainnut, tämä juhlava kokoelma sai alkunsa kaudelle sopivasta promolevystä, Happy Holidays 2005 - Happy Luck 2006, joka lisättiin tilauksiin verkkokauppa Sandbox Automaticista. Koska se oli promolevy, lisensointivaatimukset olivat hieman löyhempiä, joten vain noin puolet kappaleista siirtyi Badd Santa:han, mutta myöhempi levy, joka on verrattain enemmän laillinen, sisältää pari lisäystä, jotka tekevät siitä välttämättömyyden.
Badd Santa on ainutlaatuinen luonne joulukokoelmien historiassa. Se on levynäytekokoelma, joka sisältää James Pantsin “This Christmas Girl” -kappaleen outoa elektro funkia, Georgia Anne Muldrow’n maallista sielukkuutta kappaleessa “The Kwanzaa Song”, Baron Zenin kova punk-kappale “My Lovely Christmas” ja kaukaisten mid-60-lukujen techno-keksijä Bruce Haackin “I Like Christmas”. Stones Throw on aina ollut monipuolisen talentin kotipaikka, mutta nämä neljä on poimittu heidän laajasta kaleidoskooppisesta taiteilijakaartistaan. Leffafirma ei käytä silloin tunnettuja artisteja, kuten Madlib (missa hän ikinä onkaan), MF Doom tai Percee P. Rapille keskittyvän levytyskokoelman käyttämän hieman erikoisen ja vaikeasti luokiteltavan toisen tason taiteilijan kehittäminen ei ehkä oikein tunnu järkevältä, mutta se toimii hyvin tarkasteltuna yrityksen esteettisellä pitkäjännitteisyydellä. Siitä lähtien, kun Peanut Butter Wolf perusti levyn 1996 julkaistakseen albumin hänen ja tuolloin hiljaiseen jääneen Charizman kanssa sekä scratch battle -levyjä, se oli myös uusien soul-laulajien Mayer Hawthornen ja Aloe Blaccin lähtölaukaus.
Stones Throw’n leipä ja voi on yleensä rap, ja täältä löytyy ehdottomasti hip hopia, mutta sen sijaan, että he voisivat saada vuosien varrella omaan rosteriin kuuluvia tekijöitä, PB Wolf sukeltaa syvälle omaan levyarkistoonsa ja nappaa mukanaan muutamia outoja ja vaikeasti löydettäviä helmiä, jotka eivät ole näkyneet päivänvalossa pitkään aikaan. Suuresta omenasta saamme Busy Boys’n NY elektro “Funky Fresh Christmas”, Hard Call Xmas’n 1987 B-Boy -levyn ”My Christmas Bells”, Super Jay’n 1980 disko-funk “Santa's Party Rap” ja surullisesti alkuperäisestä kymmenestä minuutistaan lyhennetyn Scoopy’n aptly named “Scoopy Rap”, ennen kuin suuntaamme etelään Miamiin, missä 69 Boyz ja Quad City DJs kirjoittavat raukeasti vakuuttavan kirjeen Santa Clausille, “What I Want For Christmas” ja jopa rakentavat kaksintaistelu 12 lisää hood Christmas -kappaletta. Huolehtien ihmisistä, jotka vain etsivät vaikeasti löydettävää rapia, Stones Throw on onneksi julkaissut EP:n, joka kerää kaikki nämä, joka löytyy todella edullisesti, jos tiedät mistä etsiä.
Badd Santan funky soul -prosentti koostuu painetusta harvinaisuudesta “Santa Got A Bag Of Soul” (rajoitettu 250 kappaleeseen ja noin 65 dollarilla), Soul Saintsin, 90-luvun soulin elvytysyhtyeen, joka on löyhästi yhteydessä DJ Shadow’hun, ja “Go Power At Christmas”, James Brownin 1970-tunnelmia esittelevältä joulualbumilta. Albumin lopuksi on Free Designin 1968 single “Close Your Mouth (It's Christmas)”, Coco Tean kauan unohtunut mid-80s reggae-anekdootti “Christmas Is Coming” (ei vieras outouden teema, hänen 2008-odi Amerikan tuolloin tuoreelle komentajalle ei ole ohitettu), ja vain huvittamisen vuoksi saamme Vince Guaraldin “Skating” -kappaleen raikkaan nopeasti nousevan luksuksen.
Onhan olemassa parempia tai koherenteja joulualbumeita, mutta Badd Santa on yksi itsenäisesti jälkeenjääneistä kokoelmista, sekä selkeä virstanpylväs Stones Throw’n "Teemme kirjaimellisesti mitä haluamme" -nollafunktion esteettisistä arvoista.
Jos mikään tästä ei kuulosta hyvältä sinulle, jatka kaivamista. Ehkä mikä tahansa kolmesta osasta Santa's Funk & Soul Christmas on enemmän sinun tyyliäsi, tai jos olet 80-luvun lapsi, saatat pitää Rhino’n kloppisesta Just Can't Get Enough: New Wave Xmas lemmikkisi, ja 90-luvun lapset ehkä muistavat Geffenin krouvin Just Say Noel... Don’t Grinch Up ja heittävät pyyhkeen joulumusiikin ilon löytämiseen tämän lämpökauden aikana. Taivaalla on kimalteleva tähti jokaiselle maapallon maulle.
Chris Lay on freelance-kirjoittaja, arkistonhoitaja ja levykaupan työntekijä, joka asuu Madisonissa, WI. Ensimmäinen CD, jonka hän osti itselleen, oli Dumb & Dumber -soundtrack, kun hän oli kaksitoista vuotta ja sen jälkeen asiat ovat vain parantuneet.
Exclusive 15% Off for Teachers, Students, Military members, Healthcare professionals & First Responders - Get Verified!