Dev Hynes loistaa naisten rinnalla Freetown Soundilla

Joka viikko kerromme teille albumista, jonka ajattelemme teidän tarvitsevan kuulla. Tämän viikon albumi on Freetown Sound Blood Orangelta.

Blood Orangen Freetown Sound saattaa olla Dev Hynesin loistavin teos tähän mennessä. Sen sijaan, että Hynes olisi keskiössä, häntä tukevat naiset loistavat hänen 17-kappaleisella LP:llään. Naisnäkökulma on jotain, jonka Hynes tuntee liian hyvin—hänen vuonna 2011 julkaistu teoksensa Coastal Grooves tulee pääasiassa naisnäkökulmasta. Vuoden 2013 Cupid Deluxe -albumilla Hynesin ääntä tukivat myös naislaulajat Samantha Urbani ja Chairliftin Caroline Polachek. Hynesin yhteistyö naisartistien kanssa ei ole yllättävää: hän on kirjoittanut kappaleita joidenkin pop-kulttuurin ikonisten nimien kanssa, mukaan lukien Carly Rae Jepsen, Sky Ferreira ja Solange. Joten Hynesin työskentely Debbie Harryn, Nelly Furtadon, Rae Jepsenin sekä Kelsey Lun, Empress Ofin ja muiden kanssa mukaan albumilla sopii Hynesin estetiikkaan. Et näe heidän nimiään selvästi esitetyksi jokaisella kappaleella, mikä on jotain, joka yleensä tapahtuu, kun artistilla on vieraita kappaleella. Sen sijaan nämä artistit tulevat osaksi kollektiivia, kun he työskentelevät Hynesin kanssa. Heidän äänensä ovat yksi, joten yksittäisten kreditointien merkitys tuntuu tarpeettomalta. Juuri Freetown Sound -albumilla Hynesin ääni todella edustaa paljon enemmän kuin häntä itseään. Se on albumi, joka keskittyy naisten äänten ja mustan yhteisön voimaan. Ja se saa albumin tuntumaan ikään kuin se olisi yksi kollektiivinen tarina erillisten laulujen sijaan. On usein vaikeaa erottaa toisen laulun loppu ja toisen alku: asia, joka toimii Hynesin hyväksi.

Avauskappaleessa "By Ourselves" albumin sävy asettuu melankoliseen saksofonin sointiin (soitin, joka toimii hahmona ja kulkee läpi albumin) sekä Ashlee Haze’n spoken wordiin, joka kunnioittaa mustan feminismin ideaa: "Feminismin ovat Missy, Lil Kim ja Angie Martinez kappaleella 'Not Tonight'." Muuttaessaan Lontoosta Yhdysvaltoihin, Hynes tutkii "musta oleminen Englannissa, musta oleminen Amerikassa." Hänen vanhempansa kokivat myös vastaavan siirtolaiseetä, kun he muutti Lontoosta Guyanaan ja Sierra Leoneen. Sen Hynes tutkii haavoittuvassa "Augustine"-kappaleessa, jossa hän käsittelee Trayvon Martinin kuolemaa runsain lyriikoin ja hitaasti sykähtelevin rytmein ("Cry and burst my deafness, while ").Trayvon nukkuu." Tämä kipua ja politiikkaa käsittelevä tutkimus tekee tästä singlestä yhtenä albumin kohokohdista. Enkelimäisen Kelsey Lun avustuksella Hynes tutkii mustan identiteetin, mahdollisuuksien ja mitä se tarkoittaa hänelle sekä rajoitteita, joita hän on joutunut käsittelemään "Chance"-kappaleella. Kimaltavien syntetisaattorien väliin Hynes julistaa: "Been chewed up but it makes you proud/You're the dark skinned nigga in a sold out crowd."

Hynes tutkii edelleen mustan identiteetin teemaa ajatusvälähdyksellä, jossa ajattomat lauluäänet kohoavat ("Black can get you over/And black can set you down"). Hynes jatkaa mustan voiman teemaa "Love Ya" -kappaleessa Zuri Marleyn (Bob Marleyn lapsenlapsi) ja Ta-Nehisi Coatesin nauhoitetun haastattelun avulla. Saksofoni erottuu jälleen hahmona Freetown Sound—se kertoo poliittisesta ja henkilökohtaisesta, jota Hynes tutkii. Kappaleessa "But You" Hynes kertoo tarinaa yrittäessään olla pelottamatta valkoista tyttöä, kun hän kävelee kadulla, kuten hän kertoi The New York Timesille. Hynes keskittyy mustan identiteetin ainutlaatuisuuteen ja stereotypeihin, joita yhteiskunta pitää yllä. Yrittäessään murskata kyseisiä stereotypioita, Hynes laulaa: "Teach yourself about your brother/Cause there's no one else but you/You are special in your own way."

Lisäksi Hynes tutkii rukousten ja suojelun ideaa "Juicy 1-4": jotain, joka ei auttanut Michael Brownia, Trayvon Martinia tai Sandra Blandia. Hynes viittaa katoliseen rukoukseen, muokaten sanoja ja näyttäen kuinka rukoukset ovat pettäneet mustan Amerikan (“Our lady Africa You promised us a home/But never while we're young”). Yksi albumin vaikuttavimmista kappaleista on "Hands Up," jossa Hynes käyttää kykyään säveltää synkkiä balladeja kunnioittaakseen menneitä mustia elämiä, mukaan lukien Michael Brown ja Trayvon Martin (“Keep your hood up when you’re walking...Sure enough they’re gonna take your body”). Kappale päättyy toistoon “Don’t shoot” edustamaan jatkuvaa poliisiväkivaltakysymystä Amerikassa. Se on voimakas viesti syvästi tunnepitoiselle albumille. Vaikka Freetown Sound ei ole historiakirja, sen tutkimus rodullisesta epätasa-arvosta, mustasta identiteetistä ja stereotyypeistä pitäisi tehdä siitä pakollinen kuuntelu kaikille, jotka kasvavat tässä maassa. Freetown Sound ei ratkaise kansakuntamme ongelmia, mutta se on varmasti alku.