10 parasta power pop -albumia, jotka kannattaa omistaa vinyylillä
Pete Townshend nimitti vahingossa power popin. 60-luvulla Who-yhtyeen kitaristi käytti tätä termiä kuvaamaan ryhmänsä tyyliä siten, että hän yhdisti heidät sellaisiin ryhmiin kuin Beach Boys ja muihin älykkäisiin, melodisiin pop-akteihin, joita Townshend ihaili. Power pop, kasvaessaan, tuli ohuemmaksi sisareksi punk rockin "polta kaikki" -etiikalle, mutta sen musiikillinen konservatiivisuus antaa sille melko nörtin ilmeen. Weezerin video Buddy Hollyn laululle, jossa bändi esiintyi puvuissa ja laseissa, ei ollut kaukana totuudesta.
nPower pop on melko helppo määritellä, mutta se on ääni, joka on helposti muokattavissa. Kun Big Star ja Cheap Trick määrittivät perustan 70-luvulla, monet artistit alkoivat yhdistää ääneen erilaisia aspekteja vaihtelevalla menestyksellä. Se teki paluun 80-luvulla, kun The Knack ja dBs antoivat sille uuden aallon käänteen. 1990-luvun vaihtoehtorock-pommi esitteli uuden oppaan - Kurt Cobain kuvasi Nirvanaa 90-luvun versiona Cheap Trickistä, ja paradigma-muutos, jonka he inspiroivat Nevermind-albumilla, loi hedelmällisen maaperän pop-mielisten laulunkirjoittajien ja muusikoiden nousta listoille. Tässä mielessä on tutkimus kymmenestä julkaisusta, jotka ovat olennaisia power pop -genreille ja myös tärkeitä rock/pop-kokoelmallesi.
![](\"https://cdn.shopify.com/s/files/1/0069/3465/9162/files/big_star_radio_city.original.jpg?v=1632983114\")
\n \n Big Star: Radio City
\nBig Starilla on “kulttiyhtyeen” leima, joka seuraa heitä minne tahansa. Se on traagista, kun otetaan huomioon heidän maailmanvalloitusambitionsa — juurtuneina albumin nimissä kuten #1 Record — ja kuinka he halusivat olla Beatlesque popin ensimmäinen ja viimeinen sana. Haaste Radio City:ssä oli nähdä, pystyykö kitaristi/laulaja/lauluntekijä Alex Chilton todistamaan, että hän voi jatkaa ilman lauluntekijää Chris Bell, joka jätti bändin #1 Record:n kaupallisen epäonnistumisen jälkeen. Helpotus kuullessa Radio City:a on se, että Chilton ei vain noussut tilaisuuteen, vaan mahdollisesti ylitti #1 Record:n prosessissa. Se on osittain löysempi, niukempi asia, mutta hänen (ja muiden bändikavereidensa) melodia- ja lauluntekovaraaminen ei ole vähentynyt: kappalelistat “You Get What You Deserve” ja “Morpha Too” sisältävät joitakin Big Starin parhaita pop-kappaleita levyllä. Chiltonilla oli paras balladi “September Gurls” jossa kitaran arpeggiot tulevat suoraan Byrdsin lauluvihosta, kun taas rummut työntävät biisiä iloisella askeleella eteenpäin. Tämä lähestymistapa on ollut monesti käytössä matkimisbändeillä, jotka etsivät Big Starin taikoja, mutta kukaan ei vaikuttaisi saavuttaneen sitä idyllyistä mutta ahdistavaa tunnetta, joka Chiltonilla on täällä.
Related Articles
Liity kerhoon!
Liity nyt, alkaen 44 $
Laadukasta musiikkia. Toimitettuna sähköpostiisi.
Exclusive 15% Off for Teachers, Students, Military members, Healthcare professionals & First Responders - Get Verified!
