Yli 500 000 asukkaalla Manchester on Englannin viidenneksi suurin kaupunki. Kaupunki on kuitenkin myös yksi tiheimmin sidotatuista yhteisöistä, joita löydät Britanniasta, kuten Manchesterin asukkaiden sydäntä lämmittävät reaktiot Manchester Arenassa tapahtuneen Ariana Grande konserttitapahtuman jälkeen osoittivat. Se rooli, jota musiikki on ollut ja on yhä Manchesterissa, tuli pian ilmeiseksi, kun ihmiset, jotka kokoontuivat improvisoituihin muistomerkkeihin, alkoivat laulaa lauluja, ja erityisesti Manchesterin oma Oasis’n “Don’t Look Back In Anger.” Kappaleen coveroi myöhemmin kukaan muu kuin Coldplay One Love Manchestern
Manchesterin luova yhteisö on tuottanut niin monia unohtumattomia muusikoita ja bändejä. Manchesterissa on jotakin, jota ei löydy mistään muualta maailmasta. Vaikka 60-luvut Manchesterissa olivat sosiaalisessa musiikkiliiketoiminnassa vakavalla tasolla, kuten Hollies, Bee Gees, Herman’s Hermits (jotka tuolloin myivät enemmän kuin Beatles) ja heidän ystävänsä, kohtaus saavutti käänteen 4. kesäkuuta 1976. Buzzcocksin kutsusta Sex Pistols esiintyi Lesser Free Trade Hallissa, jota seurasi vain 42 henkilöä. Heidän joukossaan olivat kuitenkin Peter Hook ja Bernard Sumner Joy Divisionista ja New Orderista, Morrissey, joka myöhemmin perusti Smithsin, Mark E Smith The Fallista ja Paul Morley, joka tulisi olemaan merkittävä musiikkikriitikko. Kaikki heistä ylittivät vaatimattomat alkuperänsä ja tulisivat jäseniksi bändeissä, jotka olivat vastuussa siitä, että brittiläisestä musiikista tuli parasta mitä on koskaan ollut.
nInspiroituna näistä bändeistä ja huumeista lääke ekstaasista, uusi näyttämö alkoi nopeasti muodostua. Kun 80-luku saapui loppupuolelleen, Haçienda yökerho muuttui Manchesterin luovuuden keskipisteeksi. Tämä paikka, joka avattiin toukokuussa 1982 ja joka oli osa Factory Recordsin imperiumia, nousi tärkeäksi vaikuttajaksi. Paikka soitti popmusiikkia, joka soveltui klubeille, ja järjesti Smithin ja New Orderin esityksiä, mutta myös uusia Manchesterilaisia bändejä, jotka täydellisesti sopivat klubin ja konsertin risteykseen. Madchester-genre syntyi. Se tunnetaan 60-luvun tyyliin inspiroidusta psykedeelisyydestä, joka sekoitetaan vääntyneisiin wah-wah bassolinjoihin ja jinglar-ankkuroituun kitaraan, ääniä, joita on myös usein kuvattu “pussiksi.” Se ei kuulosta juuri siltä, että se olisi suurenmoisen ääni, eikö niin? Mutta, kuten tämä lista toivottavasti todistaa, Madchester teki joistakin brittiläisen popin historian merkittävimmistä levyistä.
##New Order: Power, Corruption & Lies (1983)
\nSen sijaan, että Power, Corruption & Lies olisi syntynyt Madchester-soundista, se on enemmänkin albumi, joka loi sillan aikaisempaan materiaaliin, kuten edelliseen albumiin Movement, uuteen aikakauteen ja teki New Orderista hetkensä maagisimman tanssi-rock-hybridin. Albumi on täynnä kipinöitä ja kimmeltävää energiaa alusta loppuun. Synteettinen popmusiikki oli jo olemassa, mutta New Order käytti syntetisaattoreitaan ja sekvenssereitä tavalla, jota ei ollut koskaan kokeiltu aikaisemmin. Siksi albumista tuli musiikillinen taistelu ihmisen ja koneen välillä, kun Peter Hookin bassolinjat, Bernard Sumnerin laulut ja Stephen Morrisin rummut varmistivat, että elektroniset elementit eivät ottaneet valtaa. Siksi Power, Corruption & Lies sisältää, paitsi joitakin kauneimpia hitti-kappaleita, myös upeita balladeja, jotka vankistivat New Orderin asemaa popmusiikin luovalla huipulla ja toimivat inspiraationa tuleville sukupolville.
Exclusive 15% Off for Teachers, Students, Military members, Healthcare professionals & First Responders - Get Verified!